Yksinäisyys

Hei, 
kuvasin mustavalkoisia kuvia tuolla lumen keskellä, ja kuvatessa huomasin, että siitä tuli "tarina". Ei siis mikään jatko- osa, vaan yksiosainen tarina.



PICFIC: TYTTÖ


On pieni suloinen tyttö, aivan yksin. Hän leikkii ponilla yksin, hänellä ei ole ketään, ei ainuttakaan ystävää.


Hän ei pelkää, mutta itkee aina välillä, eihän hänellä ole ketään. Tytöstä tuntuu, että hän on ainut maailmassa, maailma on vain paha.


Maailma ei vain hyväksy häntä, tyttö on niin erilainen. Hänestä ei välitetä, tyttö on ilmaa vain muille. Joskus hän luulee olevansa haamu.


Yksin pitää leikkiä, pelkän pienen lelun kanssa. Ei ole maailmaa, ei ole elämää, eikä mitään ilman kaveria, tai ainakin niin tyttö ajattelee.


Ainut kaveri on yksinäisyys, se valtaa hänet. Tyttö ei halua mennä minnekkään, kaverina on vain yksinäisyys, erilaisuus ja kaikki.


Ei hän jaksa enään mitään, hän on väsynyt, haikailee vain muutakin kuin yksinäisyyttä.


Kömpii ilman kaveria lumessa, onko maailmassa muutakin kuin valhetta?


Ponikin on jo vanha, eikä silläkään ole kaveria. Tyttö jo luulee olevansa syypää kaikkeen, joka ikiseen asiaan.


Kömpiminenkään ei auta.


Lopulta hän nukahtaa siinä toivossa, että enään ei olisikaan maailmassa. Olisi muualla, jossa olisi kaveri.


Tyttö haluaa vain kaivautua lumeen, syvälle, että häntä ei enään löytyisi.
Samalla hän alkaa itkeä, ääneti, ettei häiritsisi ketään. Tyttö itkee joka päivä, vaikka tietää,
että se ei auta.


Joskus hän kiipeää puhuun, ja kurkkii taivaalle, jos siellä olisi kaveri.


Hän kuvittelee ystävän, se on poni. Tyttö haluaa, että poni herää henkiin, silloin hänellä olisi kaveri,
koirakin kelpaisi.


Tyttö luulee, että ihmisiltä ei voi saada ystävyyttä, vain eläimiltä sitä voi saada.


Sehän on niin, ei ihmisiltä voi saada niin hyvää luottamusta, he saattavat joskus pettää. Tyttö ei luota enään mihinkään. 


Hän leikkii prinsessaa, jolla on monta ystävää. Valkoinen yksisarvinen, koira ja kaikkia muita eläimiä. Se on kuitenkin vain haave, ja sellaisena pysyy.


Joskus hän kurkkaa taakseen, menneisyyteen, jos siellä olisi ystävä.


Hän huomaa, ettei ketään ole, joten lähtee.


Hän on kuin jää, eli vain on, on ja pysyy, ikuisesti.
_ _ _ _ _ _ _ _ 

Mitä piditte? Onko teillä ystäviä? Oletteko samanlaisia kuin tyttö?

6 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä taito. Taito kirjoittaa niin, että kyynelet alkavat valua pitkin poskia, taito kirjoittaa niin, että kylmät väreet viiltävät selkää kuin puukottaen. Älä koskaan päästä tästä irti - joskus taito itkettää on ainoastaan hyvästä. Mahtava tarina!
    En voi sanoa, että mulla olis ystäviä, mulla on pari kaveria. Ne, joille voi kertoa vähän, muttei kaikkea. Mutta silti mulla on kaikki, mitä tarvitsen - mistään mä en päästäis irti. Koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitod todella, todella paljon ihanasta kommentista :)

      Poista
  2. Upeaa tekstiä!❤
    Mun mielestä tää teksti olisi toiminut ilman noita kuviakin. Saat tunteet välittymään ja teksti viiltää kuin paperi, kun tajuaa, että tuo tarinasi on joillekkin jokapäiväistä todellisuutta.
    Itse omistan muutaman todella hyvän ystävän, ja olen heistä todella onnellinen.❤
    Minun ei tarvitse olla yksinäinen niinkuin tarinasi tyttö.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa tekstiä, OwO :3333

    VastaaPoista