Pehmoleluja

Moikka^^ 

Äitini oli ladannut koneelle kaikki kuvat, ja löysin sieltä n. viikko sitten otetut pehmolelukuvat :D 

Itselläni ei ole oikein aikaa tehdä mitään hyvää alkua, koska on kouluhommia. 

Päätin panna postaukseen jonkun runon, päätin sen vasta nyt, joten kuvat eivät oikei sovi sen  kanssa yhteen.

Ei saa koskaan olla paha, ei saa tuomita ikinä toista. 

Sitä sattuu, jonka tuomitset.

Vaikka et sitä itse huomaa, niin se jota sattuu, niin se huomaa.

Älä ole koskaan ilkeä toiselle, se on ikuisesti väärin.

Katso joka aamu vaikka itseäsi peiliin ja mieti kuka olet, tai mitä teet.

Joskus kun sinua sattuu, tuijota itseäsi peiliin ja katso itseäsi.

Se ei ole ikinä väärin.

Mieti mitä toiselle sanot, hyvää vai pahaa.

Oletko itse se joka kertoo pahaa, vai onko se toinen, sano se suoraan itsellesi.

Jos ajattelet, että teet aina kaiken oikein, katso peiliin.

Katso peiliin, olitpa iloinen, surullinen tai mikä tahansa.

Kun toista sattuu lohduta.

Mietit aina mitä teet, oikein vai väärin.

Yhtäkkiä muistat mitä teit, katsot peiliin ja huomaat veden valuvan silmilläsi.

Katsot itseäsi niin kauan kuin on mahdollista, et edes räpäytä silmiäsi.

Haluat sanoa kaikille sen sanan, joka on niin vahva, että sitä ei edes pysty sanomaan.

Sanot kuitenkin sen sanan, joka on ”anteeksi”.

Pyydät kaikilta tekojasi anteeksi, kaikki sanovat, että se on turhaa.

Katsot heitä silmiin, ja huomaat, että he valehtelevat.

Sanot viimein kaikille:

”Jos et ymmärrä, mitä minä sanoin, minun pitää katua.

Jos et välitä, mitä sinulle sanotaan, minun pitää katsoa peiliin.

Jos et ymmärrä yhtään mitään,  sinun ei pidä välttämättä ymmärtää, mutta minun pitää, koska itse olen sen sanonut.”

 Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, muista, että olet silti mukava, aina. Olet kiva ja ystävällinen ainakin muille, etkä kiusaa ketään, silloin teet ainakin oikein :)

- - - - - - - 

Ne eivät ole pelkkiä halattavia nalleja, vaan niissä on muistoja menneestä. Niitä halaamalla saa kaiken pois, ja tulee taas mukava olo. Ei ole väliä mitä muut ajattelevat nalleista, vaan se, mitä minä niistä ajattelen. Jos muitten mielestä se on lapsellista, en välitä siitä yhtään. Nalleissa on minulle muistoja, ja ne ovat minulle tärkeitä.

- - - - - - - - - - 

Runoja

Moikka^^

Nyt en oikeastaan haluakaan julkaista postausta, minkä olin ajattelevani tänään julkaisevan. Olen jotain yrittänyt kirjoittaa, mutta koko ajan painan "delete". En oikein osaa kirjoittaa mitään kovin hyvää, voisin valaista miksi postauksia ei tule kovin usein...

Suurin syy on se, että kokeita on paljon, vielä on näköpiirissä Bilsan, enkun ja ympän kokeet. Syyslomalla en jaksa kuvata, olin juuri menossa kuvaamaan, mutta en yksinkertaisesti vain jaksa.Olen ajatellut lopettavani kuvatarinan teon, mutta pohdin sitä vielä. Olen alkanut kirjoittaa ennemminkin runoja, kuin postauksia. Ruustan välillä runoja tai laulun sanoja tai vain sanoja päässäni. Tekisi mieli niitä välillä tännekkin kirjoittaa, mutta tämähän on nukkeblogi. Katson välillä itseäni vain peiliin ja ajattelen jotain sanoja yms...Olen vähän tunnollinen kaikelle ja stressaan koulusta. Syyslomalla olen ajatellut levätä, ja lukea kokeisiin. 

Olisiko teillä jotain postausideoita? Itselläni ei ole yhtään postausideaa. Tämä postaus on "runopostaus", pidempiin runoihin saattaa tulla kuva.  Runot ovat lyhyitä, ja toivoisin, että lukisitte edes jotain niistä. Tiedän hyvin, että tämä on nukkeblogi, mutta ei kai se haittaa, jos tänne nyt kerran pistää muita kuvia?

Näet, kuinka sade tippuu oksalta maahan.
 Miten se virtaa kuin purona asvaltilla.
 Katsot, kuinka miljoona pisaraa tippuu maahan, kuinka jokainen pisara on erilainen.
 Tuijotat keskellä yötä tähtitaivaalle, jossa on pieniä pilviä, mutta pienistä pilvistä sataa kauan ja kovaa.
 Et halua lopettaa katsomista, vaikka tunnet jo kylmyyden ja sen, kuinka hiuksesi ovat märät.
 Se on ihana tunne, etkä halua pakoilla sitä.
Odotat aamuun asti, sinulla ei ole kylmä, vaikka olet märkä.
 Olet oma itsesi sateen kanssa, sinun ei tarvitse huolehtia mistään. Tunnet vieläkin, kuinka sade hakkaa kasvojasi.
 Tunnet, kuinka sadepisarat tippuvat huppariisi.
 Olet ihan märkä, nukuit koko yön sateessa, mutta olet onnellisempi kuin koskaan ennen.

Katsot taivasta ja näät salaman. 
Se tulee sinua kohti, et halua liikkua, olet ihan paikallasi. 
Salama tulee viereesi, mutta ei ihan osu sinuun, tiesit, että maailmaan voi luottaa. Pian, kuulet linnun laulua, kaunista sellaista. 
Ihminen ei voi erehtyä siitä äänestä, jokaisella linnulla on oma äänensä, niin kuin ihmisilläkin. 
Rauhasi lepää metsässä, istut sammalkivelle ja pian olet jo siinä makaamassa.
 Taivas on sininen ja silmiäsi särkee katsoa sitä, mutta katsot taivasta silti, se on niin puhdas. 
Kuulet tuulen huminaa ja kaikkea rentouttavaa, meinaat nukahtaa sammalmatolle, ja lopulta nukahdatkin. 
Heräät aamulla linnun lauluun, nukuit paremmin kuin koskaan. Olet yksin metsässä lintujen kanssa. 
Nouset lopulta ylös ja nautit hetkestä joka on ainutlaatuinen, aina. 

Kaikki on mielestäsi normaalia, myös eläimen äänet.
 Kuulet niitä joka päivä, aamulla ja illalla. Kuulet hirvien sorkkien kopsetta, linnun laulua, supikoiran vinkunaa, joka kuulostaa aivan itkevältä vauvalta.
 Eläimet eivät huolehdi huomisesta, vaan elävät päivässä, se on erikoisinta. 
Eläinten täytyy pärjätä maailmassa, eihän kukaan niitä hoida. 
Kun kävelet metsässä ja olet ihan hiljaa, näet oravan jonka perässä on hirvi, hirveä seuraa karhu, ja karhun selässä on pieni lintu.
Et kuitenkaan juokse pakoon, onhan lintu karhun selässä, olet lintua isompi, miksi sinun pitäisi karhua pelätä?
Menet karhun luokse ja rapsutat sitä, lopulta se on kuin kissa. 
Karhu on iso, mutta ei kuitenkaan vaarallinen. 


Mitä piditte? Panin vain 3 runoa näin aluksi, en oikein tiedä, mitä tykkäätte näistä.   

Tuulisella säällä ei kannata kuvata

Ei kyllä todellakaan kannata. Aina kun menen kuvaamaan, niin heti alkaa tuulla kauheasti...

Moikka!
Sain tämän postauksen nyt valmiiksi, joten näette sen kohta, tai eihän näitä alkuhöpinöitä tarvitse lukea :D Mutta olen ajatellut, että en ota blogista stressiä. Ensi viikolla on syysloma ja menen perheeni kanssa 5 päiväksi yhdelle "mökille", jossa on siis kaikkia eläimiä ja siellä on toimintaa yms...Rakastan lampaita ja niitä siellä niitä kai on:3 Itse en ole varma, otanko jonkun nuken mukaan, en halua, että kukaan nuken sitten ottaa.

Nyt on jo kaksi koetta ja kahdet pistarit mennyt, enään kaksi koetta ennen syyslomaa....! Tämä siis selittää sen, miksi en ole postannut. Stressaan aina kauheasti, joten koko ilta menee siinä stressatessa :D Näin on käynyt tänä vuonna, olen saanut kuitenkin milestäni hyviä numeroita, yleensä saan 8- tai jotain sellaista. Nyt olen tänä lukukautena saanut 2 koetta, matikasta tuli 9 & Hissasta 9 ½. On se panostaminen jotakin auttanut :D Haluaisitteko, että tekisin postauksen, jossa kertoisin miten saan vähän parempia numeroita yms...? Saattaisi joitakin auttaa, joitakin taas ei.

Näytän teille nyt kuvat, mitkä otin tuulisella säällä, ja nukke meinasi koko ajan tippua...Mennään nyt kuviin :3¨