Muistelmia

Moikka!

Saatte taas uutta tarinan osaa, jonka kuvasin jo melkein viikko sitten :D

Tekee mieli kokoajan kuvata taas uutta osaa kun on aurinkoista c:

Koulua on vain pari viikkoa ja sitten pääsen lomalle.
Odotatteko te jo kesälomaa?
Nyt tarinaan:

paetaanko? 

 on pakko hypätä

  

pakko

ei sitä pysty estämään

maahan on pitkä matka, silmissä vain sumisee 

nyt hyppäät! 

sinulle tuli vammoja, pahoja vammoja

Luna: *herää*

Luna: Mi-miksi se tuntui oikealta. 

Luna: Vaikka se olikin vain harmiton painajainen...

Luna: Arietta, herää, herää, näin pa-painajaista jajaja....

Arietta: *huokaisee* Mitä?

Luna: Nouse!

Arietta: Miksi ihmeessä herätät minut keskellä yötä?

Luna: Anteeksi, näin pahaa unta. 

Luna: Se tuntui aidolta.

Luna: Miksi elämän pitää olla tällaista, kaikki alkoi vain pamahduksesta. Sitten sekosin, sinä katosit ja minut lumottiin. Lopulta tiesin että olen ajatusmestari. En pystynyt hallitsemaan voimiani, joten tulin tänne ja seurasit minua. Ei me koskaan päästä täältä pois. 

Arietta: En voi auttaa sinua, olet vain minua pari vuotta nuorempi. Kyllä me päästään täältä pois. 

Luna: miten? Ei ainakaan loitsujeni ansiosta. En osaa käyttää niitä. 

 Arietta: Ymmärrän sen. Aina on toivoa. 

Luna: Et tiedä mitään. Et kirjeestä tai mist-

Arietta: *keskeyttää Lunan* Ihan miten vaan. Keskustellaan aamulla. 

Luna: Olet oikeassa, ei keskellä yötä kannata riidellä...

Luna: Kirjeessä luki: Lähtekää nopeasti...

Luna: Niin nopeasti kuin pystytte...

Luna: Loppu jää arvoitukseksi. 

Luna: Häh, mikä tuo on?

Luna: Tämäkin vielä...

Luna: Ei tästä tule mitään. 

Luna: Kun on aamu, niin alan vasta sitten tukia. 

Luna: Nyt olen aivan liian väsynyt. 

Luna: Hyvää yötä Arietta...

Toivottavasti piditte! Ensikertaan <3

P.s. Huomasin että blogilla on 50 lukijaa täynnä, mitä haluaisitte erikoispostaukseksi?