Viimeinen kuvatarina

Heipsutihei!

Nyt siis on tullut taas pidempi tauko, mutta ei anneta sen häiritä. Pidän taukoja viikkojakin, mutta ainakin kerran kuukaudessa tulee postaus. Kuvasin viimeisen osan tarinaan, jotta ei niin oudoksi jäisi^^ 

KT: PALUU

Näkijä ei voi lähteä, kuolla. 

Aika viuhahtaa ohi. Tai se tuntuu siltä. Ei oikeasti. 

Jos näkijä kuolee, koko mailma kuihtuu. Sen takia olen elossa. Odotan oikeaa hetkeä. 

Olen luonut koko maailman. Äitini antoi sen minulle perinnöksi. Voimani ovat äidin voimia. Mutta teen koko ajan omia. 

Näen tulevan ja menneen, en tiedä edes kaikista voimistani. 

Nähdään klo. 12. Odotan sinua siellä, missä olet silloin. 

LUNA

_ _ _ _ _ 

Sitten vain vien sen Arietalle.

Tapaaminen saa luvan olla hyvä.

En halua menehtyä toista kertaa.

Arietta: *juoksee*

Luna: Taisit saada kirjeeni.

Arietta: *nyökkää* Mmm.

Arietta: Anteeksi...

Arietta: Tottelen sinua jatkossa aina.

Luna: Älä, et voi.

Luna: Olen miettinyt sitä mitä vuosi sitten sanoit. Meidän olisi hyvä lähteä erillemme. Ei asua samassa talossa.

Arietta: *kuiskaa* Asutaan edes naapurissa.

Luna: Ajattelin kierrellä maailmalla.

Arietta: Et selviä!

Arietta: Jää tänne.

Warm weather

Nyt on todella kiva sää, joten kävin perheeni kanssa metsässä. Sinne nukke tuli mukaan, joten siitä nyt kuvia^^

Ärsyttää käden asento...

Nuken tukka oli sotkuinen, mutta harjasin sen kotona, enkä metsässä alkanut sitä harjata^^

Onko muiden nukkeinnostus kohonnut kun on tullut aurinko esiin?